Alkuviikko on ollut todella vaikea. Luotto koko diettiin meni maanantaiaamun punnituksessa, ja kiinnostus sitämyötä. Makeanhimo pettymyksen lievittämiseksi on ollut valtaisa. Maanantaina ja tiistaina korvasinkin toisen aterian proteiinipatukalla, mikä ei ollut kovin fiksua. Entisen mallin lohtuhyväskää. Sen kummemmin ylimääräisiltä olen kuitenkin välttynyt, vaikka koko ajan tekisi mieli kävellä kauppaan ja lastata tiski täyteen kaiken mailman herkkuja. Sipsiä ja suklaata!

Järki onneksi vähän toppuuttelee, tässä on menty monta viikkoa niin vähillä hiilihydraateillä, että nyt jos sipsipussin vetäisi se jäisi samantien vähentämättömänä vyötärölle. En enää kuitenkaan pyri täydellisesti tälläviikolla noudattamaan diettiä, vaan pikkuhiljaa lisäilen niita hydraatteja, että pääsisin edes juoksemaan kunnolla. Mikä on toinen tapa, millä olen pettymyksiä purkanut.

Huomiselle on kaveri kutsunut vappulounaalle, niin en sieläkään kyllä hirveästi nirsoile tarjonnassa, munkit jätän kuitenkin vielä rauhaan.

Nyt koen, että ainut hyöty tästä dietistä on ollut tuon herkuttelun katkaisu. Aikaisemmin olen omin neuvoin ja konstein onnistunut paljon joutuisammassa ja kivuttomammassa painonpudotuksessa. Vähän välillä herkutellutkin. Minun aineenvaihduntaani tämä dietti ei siis sopinut. Ja paljon kritisoitavaakin löytyi. Kyllä nyt taitaa se Extrakin jäädä väliin.

Jatkan siis oman ymmärryksen ja aiemman kokemuksen kanssa eteenpäin. Ja päivittelen toki vielä kuulumisia. Elämähän on yhtä suurta diettiä, ainakin minulla ollut tähän saakka.